Kesätyöntekijän silmin: Ajatuksiani ensimmäisistä työpäivistä

Ensimmäinen kesätyöpäivä Brunnenilla. Toimiston ovien takana minut vastaanottavat lämmin tunnelma ja kädenpuristukset, sekä kourallinen nimiä, joista osa saattaa pudota muististani heti sinne päästyään. Onnistun pitämään käteni vakaina, vaikka sisälläni kihelmöi odotus ja mielessä pyörii kysymyksiä kysymysten päälle. Olotila kuitenkin rentoutuu nopeasti.

Tuntemuksieni muutos ei  johdu niistä työtäni koskevista vastauksista, jotka olen nyt saanut käsiini, vaan siitä rentoudesta mikä toimiston ilmassa leijuu. Tietoa on huomattavasti helpompi sisäistää. Vaikka asia on tiukkaa tavaraa, ilmapiirin ei tarvitse olla kireä. Tässä vaiheessa Brunnen-kesääni tarttuu siis matkaani jo ensimmäinen oppi, tai pikemminkin havainto, jonka mukaisesti tiedän heti itsekin haluavani oppia toimimaan.

Viestinnän opintojen myötä on muodostunut kuva viestinnän monisäikeisyydestä niin tavoitteidensa kuin menetelmiensä suhteen. Aiheeseen melko abstraktilla tasolla tutustuneen, mutta viestinnän tarpeet tunnistavan aloittelevan viestijän sormet syyhyävät päästä kiinni tositoimiin, konkreettisesti. Tähän löytyykin välittömästi lääke, kun pääsen jo ensimmäisenä päivänäni mukaan kriisiviestintäsimulaatioon. Seuratessani eri taustaisten viestinnän ammattilaisten käymää keskustelua, moni teoreettisella tasolla sisäistämäni asia kytkeytyy käytäntöön. Viestintä on lopulta usein organisaatiota ja sen toimielimiä kasassa pitävä liima, ja viestinnän ammattilaiselta vaaditaan kykyä hahmottaa moniulotteisia kokonaisuuksia myös poikkeustilanteissa ja organisoida sujuvasti.

Kaikki tämä edellyttää kuitenkin myös asiansa osaavilta ammattilaisilta aika-ajoin valmentautumista ja hyvin suunniteltujen viestintästrategioiden luomista tai päivittämistä. Myös poikkeustilanteissa on hahmotettava, miten koko organisaation viestintä toteutuu käytännössä – nopeasti, mutta harkitusti. Tutkin kandidaatintutkielmassani kuluttajille kohdennettua vastuullisuusviestintää ja sen haasteita vuorovaikutteisen ja impulsiivisen some-kommunikoinnin maailmassa. Tutkielmatyön ansiosta tunnistan ne kulman takana vaanivat riskit, joihin organisaatiot eivät aina voi itse vaikuttaa. Toimivalla viestinnällä voidaan usein kuitenkin ennaltaehkäistä kriisejä tai jopa kääntää hankalat tilanteet organisaation eduksi. Koska vaikeneminen ei ole vaihtoehto, täytyy löytää paitsi oikeat viestit, myös välineet ja areenat niiden välittämiseen.

”Fiilis tarttuu”

Kaikesta mielenkiintoisesta ensimmäisen päivän informaatiosta ja hyörinästä jäi kuitenkin mieleen yksi asia ylitse muiden. Vaikka elämme aikaa, jossa ihmisiä ei aina tavata kasvotusten ja suuri osa kommunikoinnista tapahtuu sähköisillä foorumeilla, tärkeimpänä taustavoimana viestinnässä on silti ihmisten kohtaaminen ja inhimillisyys. Viestinnän sisällöt kuihtuvat kasaan, jos niitä ei välitetä oikealla tavalla ja ymmärtäväisesti suhtautuen. Toimitusjohtajamme Tarun lausahdus ”Fiilis tarttuu”, tiivistää asian. Brunnenilla tämä asenne välittyy lyhyenkin kokemuksen perusteella vahvasti sekä toimiston omasta ilmapiiristä että tavasta työskennellä ja kohdata asiakkaita.