Niin on kiire, ettei ajatella ehdi!

Monen organisaation viestinnässä paiskitaan hulluna hommia ja lisää lapioitavaa tulee ovista ja ikkunoista. Ei, nyt en ehdi ajatella, kun täytyy juosta seuraavaan palaveriin. Mitä, mitä? Tehdäänkö teillä SOS-viestintää?

Valitettavan usein kuulee, että viestintäyksikössä on jatkuvasti val-ta-va kiire. Uusia tehtäviä ja vaatimuksia viestintätarpeista pursuaa joka taholta. Pahinta kiireessä on se, ettei kukaan ehdi pysähtyä miettimään, miksi meillä on kiire. Mikä sen hopun ja hosumisen aiheuttaa?

SOS-viestintä pitää viestintäyksikön kiireisenä. Iso kuva ja tavoitteet ovat kadonneet, kun viestinnästä on tullut tavaran ulos lapioimista ja tulipalojen sammuttelua: We are Sending Out Staff! Ja sitähän piisaa. Mutta miksi?

Ehkä siksi, kun toimitusjohtaja ihmetteli viime viikolla, että miksei me olla Snäpissa ja Instassa, niin pakkohan se oli äkkiä avata firmalle niihin tilit. Ja kun talousjohtaja pyysi aamulla tekemään powerpointit huomiseksi. Niin, ja vuosikertomuksen tekemisessä on aina sama juttu. Kukaan ei toimita tekstejään määräaikaan mennessä, mutta kyllä se silti täytyy saada ulos sovitusti. Eikä noista printtiesitteistä ainakaan voida luopua, kun ne on olleet meillä aina.

Sen sijaan, että:

  • viestintää ohjaisivat tavoitteet (Objectives),
  • kaikilla olisi yhteinen ymmärrys viestinnän yleisöistä (Audience),
  • strategia olisi selkeä (Strategy),
  • suunnitelma hyvä (Implement),
  • ja viestinnän vaikuttavuutta eli tulosta mitattaisiin (Score)

…MEILLÄ ON NIIN KIIRE, ETTEI EHDI AJATELLA!

Mitä, jos SOS-viestinnästä siirryttäisiin OASIS-viestintään?

Pysähdyttäisiin hetkeksi. Lyötäisiin lapiot toviksi maahan. Istuttaisiin alas ja selvitettäisiin, mikä on viestintämme vaikuttavuus. Mitä meillä tehdään ja miksi?

Kiireeseen paras lääke on pysähtyminen ja harkinta. Hyvä esimerkki siitä, miten todellisessa kiireessä kannattaa toimia, on ensihoitajien työ. Siinä kyse on oikeasti ihmishengistä ja minuuteista, mutta työssä ei hosuta. Jokainen liike ja toiminta on tarkoituksenmukaista, vaikuttavaa ja harkittua.

Äärimmäisessä hädässä kannattaa rauhoittua, ennen kuin syöksyy tekemään.  Sama pätee viestintään. Mitä kovempi hätä ja kiire vaikuttaisi olevan, sen harkitummin kannattaa edetä.

Toimiva lääke viestinnän hopun loppuun on viestinnän läpivalaisu. Se auttaa näkemään, mikä viestinnässä toimii ja on vaikuttavaa ja mikä on vain lapiointia lapioinnin vuoksi. Sen avulla viestinnän asema ja rooli kirkastuvat, tavoitteet selkenevät ja yhteinen ymmärrys viestinnän yleisöistä lisääntyy. Läpivalaisu antaa pohjan kiireen kesyttämiselle. Se auttaa mitoittamaan resurssit tarpeeseen ja tarpeet resursseihin.

Ja ennen kaikkea, se ehkäisee jatkossa liukumista tilanteeseen, jossa kiire sumentaa ajattelun.