Brunnenin blogi: Vuosi konsulttina

Tasan vuosi sitten siirryin organisaatioviestijästä konsultiksi. Vaikka päätös vaati aikaa, se oli lopulta helppo. Nyt voin sanoa, että se oli urani paras päätös. Suosittelen kaikille viestijöille ja konsulteille vähintään käyntiä toisella puolen – se opettaa paljon sekä alasta, itsestä että viestinnästä.

Mikä siirtymisessä viestijästä konsultiksi askarrutti eniten? Ensin mietin, tottuisinko ikinä kirjaamaan tekemiseni puolen tunnin tarkkuudella. Olinhan kauan työskennellyt enemmän tai vähemmän kokonaistyöajalla. Toiseksi pohdin, millaista olisi työskennellä ilman esimiesvastuuta. Olin ehtinyt olla esimiestehtävissä toistakymmentä vuotta. Kolmantena aprikoin, miltä tuntuisi tarjota vain tietty ratkaisu asiakkaan viestintähaasteeseen, kun selkäytimessä oli katsoa aina kokonaiskuvaa ja kehittää viestintää strategialähtöisesti ja pitkäjänteisesti.

Kun kiinnostavassa toimistossa sitten avautui mahdollisuus kokeilla hyppyä, en empinyt. Siirtoon vaikutti oman ja toimiston arvomaailmojen samanlaisuus. Vielä suurempi vaikutus oli ihmisillä. Tuli tunne, että juuri näiden tyyppien kanssa haluan työskennellä ja oppia uutta. Ja että nämä tyypit haluavat yhtä kovasti minun onnistuvan kuin itse haluan tukea heidän onnistumistaan.

Vuoden kolme tärkeintä oppia

Menneenä vuonna olen oppinut valtavasti uutta. Samalla olen saanut hyödyntää kaikkea vuosien varrella oppimaani.
1. Tärkein oppi on ollut, että haasteisiin on lähes aina monta hyvää ratkaisua aiemmin kuvittelemani yhden parhaan vaihtoehdon sijaan.
2. Toinen oppi on, että vaikka toimialat ovat erilaisia, ovat viestinnän haasteet perusolemukseltaan samanlaisia.
3. Kolmas oppi konsulttina on ollut, että vaikka asiakas ostaa tietyn viestintäratkaisun, ei kokonaisnäkemys ole koskaan pahasta. Kun myy asiakkaalle sitä, mitä hän todella tarvitsee, ei vain sitä mitä hän haluaa, ollaan usein pidemmän asiakassuhteen äärellä.

Kannattiko muutosta pelätä?

Muutoksessa eniten jännittänyt tuntien kirjaus on tapa, jota voin suositella itsensä johtamisen välineenä myös organisaatioviestijöille. Se auttaa hahmottamaan ja napakoittamaan omaa ajankäyttöään. Siitä tulee pian rutiini, joka helpottaa arkea ja tehostaa työskentelyä.

Esimiesvastuusta vapautuminen on ollut virkistävää. Sen tilalle on tullut asiakas- ja projektivastuu. Hierarkkiset organisaatiot voisivat myös kokeilla tätä: luovutaan jäykistä ja vanhanaikaisista esimieshierarkioista ja rakennetaan vastuut projekteittain. Näin yksilöt saisivat vapautta ja vastuuta ja voisivat siten olla itseohjautuvampia ja tehokkaampia.

Yksittäisen viestintähaasteen ratkaiseminen projektiasiakkaalle on tuntunut mielekkäältä. Tällöinkin asiakkaan ansaintalogiikka on omaksuttava. Strateginen ajattelu ja ymmärrys ovat aina plussaa, oli kyseessä minkä kokoinen projekti hyvänsä. Se erottaa hyvän konsultin helppoheikistä, joka myy asiakkaalle mitä tahansa, vaikkei tämä siitä mitään hyötyisikään.

Muutosta ja näkökulman vaihtamista ei kannata pelätä. Konsultin, joka ei ole koskaan ollut organisaatioviestinnässä, voi olla vaikea ymmärtää, millaista on olla vastuussa viestinnän pitkäjänteisestä kehittämisestä. Uskon myös, että konsultista tulee parempi myyjä, jos on ollut ostamassa viestintäpalvelua. Hyvä konsultti ei tuputa, vaan kuuntelee asiakkaan tarpeita. Ja oikein hyvä pyrkii analysoimaan asiakkaan tarpeita ennalta ja osaa siten paremmin tarjota lisäarvoa tuovaa palvelua.