Rakennushankkeen onnistumisen ratkaisee sidosryhmiä kuunteleva viestintä
Kaikkihan ovat otsikostani samaa mieltä. Mutta mitä sidosryhmiä kuunteleva viestintä oikeasti tarkoittaa? Onko se esimerkiksi sellaista, jossa kaupunginosaa tai tuulivoimapuistoa rakentava yritys järjestää kuntalaistapaamisia ja julkaisee tiedotteita ja somepäivityksiä aina silloin kun se itse parhaakseen näkee? Ei pelkästään.
Hankeviestintä ei onnistu, jos ajatus kulkee organisaatiolähtöisesti. Niinhän moni meistä on tottunut ajattelemaan. Viestintäsuunnitelmatkin rakennetaan usein hankkeen eri vaiheista viestimään. Mutta kuka muistaisi ja tunnistaisi eri sidosryhmien tarpeet – huolet, pelot, motiivit?
Onnistunut hankeviestintä katsoo maailmaa ulkoapäin: miltä se näyttää hankkeen vaikutuspiirissä olevien yleisöjen näkövinkkelistä? Kiitosta ei nimittäin kerry, jos et ymmärrä vaikkapa uuden tielinjauksen vaikutuspiirissä olevien asukkaiden, maanviljelijöiden tai esimerkiksi metsästysseuralaisten huolia.
Lisäksi hyvin usein eri sidosryhmiin suhtaudutaan faktapohjaisesti: mitä enemmän kerron faktoja, sitä varmemmin heidän mielipiteensä muuttuu. Fiksu hankeviestijä ymmärtää vaikeaselkoisten asioiden kansantajuistamisen, suhteuttamisen ja turhan tiedon karsimisen.
Viisas toimija ymmärtää myös sen, että sidosryhmien tarpeet voivat vaihdella hankkeen etenemisen mukaan. Yhdellä ja samalla viestintäsuunnitelmalla ei juosta vaativaa hanketta läpi, etenkään jos hanke myllertää ihmisten arkea erilaisilla liikennejärjestelyillä tai rakennustyömaillaan.
Sidosryhmät tunnistamalla hankeviestintä nousee uudelle tasolle
Brunnen työskentelee paljon hanketoimijoiden kanssa. Yhdessä olemme oivaltaneet, miten usein monivuotista – jopa kymmenvuotista – hanketta tulee viestinnällisesti lähestyä. Olemme kehittäneet uniikin sidosryhmien tunnistamisen ja ymmärtämisen mallin. Sen etuna on, että yhtään hiljaistakaan ryhmää ei jätetä kuulematta. Koska hiljaisuus ei aina tarkoita vaikutusvallan puutetta, päinvastoin.
Tässä toistuu jälleen yksi viestinnän perustotuuksista. Äänekkäimmät eivät suinkaan aina ole niitä vaikutusvaltaisimpia. Monipolvisissa keskusteluissa tai väittelyissä viisas antaa myös tilaa, ja toimii sidosryhmiä kuuntelevan viestintäsuunnitelman mukaan.
