Teinikin osaa rakentavan keskustelukulttuurin

Olen törmännyt viime aikoina useisiin kirjoituksiin, joissa neuvotaan, miten aikuisena pitää tunteensa kurissa, kun teini päästelee höyryjä ulos. Parhaimman oivalluksen asiaan tarjosi oma poikani muutama viikko sitten erään ei-niin-putkeen menneen aamuherättelyn jälkeen.

Onko seuraava tuttu tilanne? Nuori vetää sikeitä huoneessaan alkuillasta. Herättelet ja herättelet, mutta muuta ei kuulu kuin unista murinaa. Miksikö herättelet? No siksi, että kolmen tunnin päiväunien jälkeen tiedossa on valvottu yö ja tolkuttoman tahmea aamu.

Kun meillä viimeksi kävi näin, luterilainen sappeni kiehahti. Pojan huoneesta kuului kuorsaus vielä silloinkin, kun koulu oli alkanut jo vartti sitten. Yritin vedota vastuuntuntoon ja vastuunottoon. Siihen, että vastuut on hoidettava myös silloin, kun ei jaksaisi. Lopputuloksena oli meuhkaava teini, joka lähti kouluun kiukkua puhkuen ja ovet paukkuen. Minä jatkoin etätöitä savu korvista nousten ja mietin, missä meni taas pieleen.

Oivallus oli vasta tulossa. Se tuli myöhään iltapäivällä ulko-ovelta iloisena huudahduksena: ”Nyt äiti me voidaan riidellä, kun oon hyvällä tuulella!” Siis mitä?! Nytkö? Lopulta meillä oli erittäin hyvä ja rakentava keskustelu, jossa todettiin, että aamut eivät ole kummallekaan parhaita aikoja haastaville keskusteluille.

Opetus: tunnista, milloin olet parhaimmillasi ja pystyt rakentavaan keskusteluun. Minä sain kuulla, että teinin aamuaikataulu oli liukuva ja pultithan siinä tuli, kun joutui epäilyksen alaiseksi. Samalla oivalsin sen, että kun riitelee hyvällä tuulella, tuloksena onkin rakentava vuorovaikutus.

Tämän neuvon yritän muistaa jatkossa. Enkä pistä pahakseni, jos somessa ja vaaleissakin tunnistettaisiin, milloin ollaan parhaimmillamme luomaan rakentava keskustelu ja milloin on hyvä liueta takavasemmalle parempaa hetkeä vartoamaan.