Toivon tuojalle on tilausta
Vaalivuosi käynnistyi tasavallan presidentin toiveikkaalla runositaatilla, jonka mukaan kauneutta on, rakkautta on, iloa on. Kansalaisilla on kuitenkin huolia, joita kukaan ei ratkaise yksin. Voisiko vaalit voittaa kylvämällä kansaan toivoa ja uskoa itseensä?
Taloustutkimus selvitti loppuvuodesta, mitkä ovat suomalaisten mielestä tärkeimmät yhteiskunnalliset ongelmat ja mitä asioita seuraavan eduskunnan ja heidän valitsemansa ehdokkaan pitäisi ajaa. Tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen esitteli viiden kärkeä Yle Radio 1:n Ykkösaamussa (3.1.2019):
- Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen
- Vanhusten hoidosta huolehtiminen
- Koulutuksen määrärahojen turvaaminen
- Valtion velkaantumisen ehkäiseminen
- Ilmastonmuutoksen torjunta edistämällä vähäpäästöisempää elämää
Lista on ilahduttava, sillä se kertoo sekä suomalaisten sosiaalisesta oikeudentunnosta että isojen kokonaisuuksien hahmottamisesta. Poliitikoille lista on tuskallinen. Vaikka asioiden tärkeydestä oltaisiinkin samaa mieltä, niiden toteuttamiseen tarvittavista keinoista tulee nopeasti kinaa puolueiden välillä ja sisälläkin.
Yritykset ovat jo ryhtyneet töihin
Kansalaiset ja yrityksen haluavat kantaa yhä enemmän vastuuta yhteiskunnallisten ja globaalien ongelmien ratkaisemisesta. Viime vuonna julkaistujen trendiraporttien (mm. Edelman Trust Barometer ja 2018 Global Communications Report) mukaan kuluttajat odottavat yrityksiltä yhteiskuntavastuuta sekä viestimistä siitä.
Onko vastuu yhteiskunnallisista asioista siirtymässä poliitikoilta ja valtiovallalta yrityksille ja yksittäisille kansalaisille? Ei sentään. Yritykset ovat kuitenkin hoksanneet sen, että jotain on tehtävä. Ihmiset ovat yhä tiedostavampia ja vaativat tekoja. Firmoille ei ole enää hyväksyttävää vain tahkota bisnestä ja katsoa vierestä, kun yllä mainittu viiden huolen lista riipii kansalaisten sydämiä. Hiljattain kuulin Nordea-pankin edustajan puhuvan juuri tästä asiasta, kun pankki ja nuorisotyötä tekevä 4H-liitto julkistivat käynnistävänsä yhteistyön.
Vinkki kaikille ehdokkaille
Poliitikot voisivat ottaa oppia yrityksistä ja tasavallan presidentistä. Kansa kaipaa toivoa. Nyt kun yhteiskuntavastuun kantaminen on trendikästä, sen merkitystä pitää korostaa ja luoda uskoa siihen, että yhdessä pystymme ratkomaan vaikeatkin asiat. Kuten ehkäisemään nuorten syrjäytymistä.
Kyynisyyttä ja pessimismiä pidettiin aiemmin älykkyyden merkkinä. Virheiden osoittelun sijaan nyt täytyy osata tarjota myös sellaisia ratkaisuja, joihin pystyvät tarttumaan myös muut puolueet, yritykset ja yksilöt. Optimisti ei ole enää idiootti.
Jos siis olet asettumassa ehdolle vaaleissa, mieti voisitko sanoittaa viestisi niin, että se valaa ihmisiin toivoa ja uskoa myös itseensä, ei vain sinuun ja edustamaasi puolueeseen.
