X – lähteä vai jäädä?

Suurin osa viestijöistä joutuu juuri nyt puntaroimaan entistä ankarammin työnantajansa tai toimeksiantajansa käyttämien somealustojen eettisyyttä. Samalla kun yleisöt pirstaloituvat useammille kanaville, somen ylläpitoon tarvittava työ kasvaa. Valintoja on tehtävä, mutta millaisin perustein? Osa seuraajista lähtee alustoilta, osa ei näytä reagoivan alustojen tilanteeseen.

Viestinnän ammattilaisten järjestö ProCom selvitti hiljan jäsenkuntansa johtavien viestijöiden näkemyksiä somekanavien vastuullisuudesta. Tulokset eivät yllätä. LinkedIniä pidetään vastuullisimpana, X:ää vastuuttomimpana. Peräti 90 % johtavista viestijöistä aikoo joko vähentää tai lopettaa kokonaan X:n käytön. LinkedInin jälkeen vastuullisimmaksi alustaksi vastanneet kokevat Blueskyn, joka on kuitenkin tavoittaa vasta harvoja.

Moni organisaatio kaipaa nyt puolueetonta, perusteltua näkemystä tulevasta somekartastaan. Valinnat kipristyvät usein siihen, missä organisaation tärkeimmät luottojoukot – tavallisesti asiakkaat tai esimerkiksi sidosryhmät kuten poliitikot ja virkamiehet – vaikuttavat. Usein koetaan, että siellä täytyy organisaationkin olla. Organisaation kannalta olennaista on saada sen sidosryhmille tärkeä tieto oikea-aikaisesti ja oikeamuotoisena perille. Tämä pätee erityisesti julkista tehtävää hoitaviin taloihin, joissa keskeisenä yleisönä on usein kansalainen, kuntalainen tai muu asiakas.

Viestijän tehtävä on arvioida ja suositella organisaatiolleen kestäviä valintoja

Somealustalla tapahtuva tiedon vääristäminen, vihamielisen sisällön suosiminen algoritmejä ohjaamalla tai somealustan käyttäminen vaikkapa vakoilun välineenä on vakavan pysähtymisen paikka. Ne pakottavat pohtimaan kanavavalintoja.

Viestinnän eettiseltä neuvostolta VENiltä on toivottu linjausta, miten organisaatioiden tulisi suhtautua käyttämiensä somealustojen vastuullisuuteen tai vastuuttomuuteen. Viestinnän eettisten ohjeiden mukaan viestinnän ammattilainen edistää avointa viestintäkulttuuria. Hän myös vahvistaa työnantajansa tai toimeksiantajansa luotettavuutta. Edelleen viestinnän ammattilainen tunnistaa ja tuo esille viestinnän riskit.

Ohjeista löytyy ilmeinen selkäranka somealustojen vastuullisuuskysymykseen. Viestijän tulee olla se, joka pystyy arvioimaan asiaa viestinnän vastuullisuuden ja etiikan näkökulmasta. Hän on myös riittävän rohkea konsultoimaan ja päättämään, millaista arvomaailmaa hän haluaa työantajansa tai toimeksiantajansa ilmentävän – tai millä argumenteilla organisaatio perustelee kanavalla pysymistä.

Eettisen pohdinnan arvo korostuu viestijän työssä tulevina vuosina entisestään.  Se, millaisen keskustelukulttuurin käyttämillämme somealustoilla hyväksymme, ilmentää – tai on tulkittavissa ilmentävän – sekä organisaation että viestijän arvoja.

Somealustojen eettisessä arvioinnissa tarvitaan rohkeutta perustaa päätös faktoihin.

Somealustojen eettisessä arvioinnissa tarvitaan rohkeutta perustaa päätös faktoihin, tai vahvoja resursseja kanavan keskustelun seurantaan ja moderointiin sekä tiedon oikeellisuuden varmistamiseen. Samaan aikaan esimerkiksi viranomaisten on huolehdittava siitä, että sidosryhmät saavat tarvitsevansa tiedon.

Siirtymistä vastuullisemmalle alustalle ei tarvitse tehdä kerralla, vaan sen voi ja se kannattaa toteuttaa vaiheittain. Nyt on aika miettiä, millainen reitti vastuullisemmille alustoille omalla organisaatioilla on.

Yleisön aktiivisuutta ja reagointia tulee seurata. Ja organisaatiolle olennaisten luottojoukkojen siirtyminen uusille somealustoille vie oman aikansa. Mutta useimmat siirtyvät, kun muistamme viestinnässä korostaa ja toistaa organisaation uusia somelinjauksia ja vuorovaikutuksen paikkoja.

Taru Nikulainen

Anna Lind

kirjoittajat ovat Viestinnän eettisen neuvoston jäseniä