
Muutosta johdetaan edestä, myös viestinnässä
Osallistuin pari viikkoa sitten tilaisuuteen, jossa kerrottiin onnistuneen muutoksen johtamisen elementit. Viestinnän – siis myös johtamisen – näkökulmasta. Eräs toteamus jäi mieleen: ”Johdatko viestintää vai otatko vastaan toimeksiantoja?” Ja minun ajatuksissani kääntäen: ”Johtaako viestintäsi viestintää vai odottavatko he sinulta toimeksiantoja?”
Jatkan ajatteluani Steve Jobsiin, joka puolestaan on sanonut näin: ”Älä tee sitä mitä asiakas haluaa, vaan sitä mitä asiakas tarvitsee.” Ollaan siis saman asian äärellä edelleen.
Onnistuneessa muutoksessa asiakas on aina ensin sisäinen asiakas. Jos hän ei ymmärrä, ei hän myöskään sitoudu. Ja jos hän ei sitoudu, niin tuskin ulkoinen asiakaskaan sitoutuu.
Tiedän, että jotkut johtajat pitävät henkilöstöään jopa vähän pelottavana ja arvaamattomana: koskaanhan ei voi ennalta tietää, miten ihmiset muutosviestin tuojaan reagoivat. Siksi saattaa tuntua helpommalta loikata liian nopeasti hankalien tilanteiden yli ja siirtää katse siihen ”helpompaan” eli ulkoiseen asiakkaaseen.
Viestijä ennakoi sidosryhmien odotuksia
Kun organisaation edessä siintää mahdollinen muutos – yrityskauppa, organisaation uudelleenjärjestely, palveluiden karsiminen tai laajentaminen – on viestinnän asiantuntijan osattava olla alusta lähtien mukana keskusteluissa ja tulevan arvioinnissa. Jos viestinnän paikka miehitetään vasta siinä vaiheessa, kun aletaan keskustella itse viestinnästä, ei voida enää puhua viestinnän johtamisesta. On vajottu toimeksiantojen vastaanottamisen tasolle, jolloin viestintä toteuttaa sitä, mitä muut haluavat.
Älä päästä viestintää tuuliajolle ilman selkeää strategista roolia! Nimittäin muutos ja se, miten eri sidosryhmät muutoksen kokevat, on ennen kaikkea tai oikeastaan jopa puhtaasti viestintää. Sen aika ei tule vasta ”sitten joskus.”
Mistä sitten tunnistat tuuliajolle ajautuneen viestinnän?
Esimerkiksi seuraavista havainnoista:
- pääviesti on sekava ja herättää hämmennystä
- huhut lähtevät liikkeelle
- keskijohto odottaa ja ihmettelee omaa rooliaan
- parhaat osaajat jättävät talon
- median pyyntöihin ei vastata tai vastataan ontuen.
Kaikki edellä kuvaamani tarkoittaa myös sitä, että viestinnältä kannattaa vaatia. Johtamista, näkymän kirkastamista, skenaarioihin varautumista, sidosryhmien odotusten ennakointia. Viestintä on strateginen funktio, joka hengittää yhtä tahtia johtamisen kanssa. Jos se ei sitä tee, ei voi odottaa liikoja johtamiseltakaan.